Centerns märkliga logik

För en tid sedan kunde vi läsa att högsta ledningen för Centerpartiet hade närmat sig överläkare Helena Hieta-Heikurainen med en förfrågan om att ställa upp som partiets kandidat i riksvalsvalet. Senare fick vi läsa att Hieta-Heikurainens svar var nekande.

I sig är det ingenting märkligt. I dessa tider försöker partierna få kändisar att ställa upp som riksdagskandidater.

Centers logik är märklig. I omröstningen av stängning av Ekenäs förlossningsvadelning vid HNSs styrelsemöte gav centers representant den avgörande rösten (9-8) för en stängning.

Vi som försvarade BB i Ekenäs försökte vädja till Centerpartiet och till Santeri Alkios arv; Allt behöver vi inte centrera, det måste finnas ett liv också utanför tillväxtcenter. Vår vädjan var förgäves. Den högt värderade och funktionella förlossningsavdelningen stängdes.

Efter det här kan man undra hur just Centerpartiet hade mage att be förlossningsavdelningens uppskattade överläkare Hieta-Heikurainen till sin kandidat.

Centern sitter som vargen bredvid mormor i sagan om Rödluvan. Tror Centern att folkets politiska minne är kort?

Kepun outo operaatio

Taannoin uutisoitiin keskustapuoleen korkean tahon lähestyneen Tammisaaren sairaalan synnytysosaston ylilääkäri Helena Hieta-Heikuraista. Häntä pyydettiin keskustan kansanedustajaehdokkaaksi. Myöhemmin lehdistö kertoi Hieta-Heikuraisen vastanneen pyyntöön kieltävästi.

Tapahtuneessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Näihin aikoihin puoleet pyrkivät saamaan tunnettuja ihmisiä ehdokkaikseen eduskuntavaaleihin. Kepun logiikka on mielestäni kuitenkin ihmeellistä. Puoleen edustaja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin hallituksessa nimittäin antoi ratkaisevan äänen, kun hallitus äänesti Tammisaareen synnytysten lopettamisesta.

Me Tammisaaren synnytysten puolustajat yritimme vedota Kepuun ja sen alkiolaiseen perintöön: Kaikkea ei tarvitse keskittää vaan elämää täytyy olla myös kasvukeskusten ulkopuolella. Vetoomuksemme olivat turhia, sillä arvostettu ja hyvin toimiva synnytysosasto lakkautettiin.

Kaiken tapahtuneen jälkeen voi vain ihmetellä, miten juuri Kepulla oli otsaa pyytää synnytysosaston arvostettua ylilääkäri Hieta-Heikuraista ehdokkaakseen. Kepu toimii kuten susihukkanen isoäidin vuoteen vierellä. Ajatteleeko Kepu, että kansan poliittista muistia voisi tällä konsilla sumuttaa näin julkeasti?

Yksityis-Hus ei lyhentäisi hoitojonoja

Veikko Simpanen kritisoi (HS 28.10) Helsingin ja Uudenmaan sairaanpiiriin Husiin suunnitteilla olevaa Yksityis-Hus Oy:tä. Yhdyn täysin Simpasen mielipiteisiin.

Niiden lisäksi voi perustellusti kysyä, mihin hoitotarpeeseen Yksityis-Husia kuvitellaan tarvittavan samaan aikaan kun alan nykyisten toimijoiden ylikapasiteettia ollaan toisaalla purkamassa. Tieto alalla toimivan yrityksen toimitusjohtajavaihdoksesta enteilee sekin saneerauksia ja fuusioita alan toimijoiden kesken.

Toinen seikka on miten Yksityis-Hus edesauttaisi jo nyt laittoman pitkien sairaanhoitopiirin potilasjonojen pysyvää lyhentämistä viranomaisten edellyttämälle tasolle. Yksityis-Husin toteutuessa sairaalan tiloja ja laitteita annettaisiin iltaisin ja viikonloppuisin yksityispotilaita ohi jonon hoitavalle osakeyhtiölle ja näin henkilöstö työskentelisi tällöin osakeyhtiön potilaita hoitaen. Hoitojonot pitenisivät tällöin päinvastoin helposti entisestään.

Huomionarvoisia asioita on lukuisia. Mikä olisi Yksityis-Husin suhde sen tukitoimintoja tuottaviin liikelaitoksiin. Voisiko se käyttää näiden tietohallintopalveluja ja muita HUS-konsernin tuottamia hyödykkeitä

kilpailuneutraliteetin markkinoilla kärsimättä? Voisivatko esimerkiksi HUS-konsernin palveluja tuottavat yksiköt myydä näitä palveluja markkinoilla kilpailevalle Yksityis-Hus Oy:lle? EU-komissio on tulkinnut tällaisen markkinoille myymisen toiminnaksi, jota muiden muassa kuntayhtymän yksiköt tai liikelaitokset eivät voi tehdä.

Jos Yksityis-Husin markkinaraoksi ajatellaan vaativan erikoistason erikoissairaanhoitoa, aiheuttaisi se Husille ongelmia valtakunnallisten erityistehtävien hoitamisen suhteen. Lisäksi tämä on omiaan aiheuttamaan

myös joukon eettisiä ongelmia esimerkiksi elinsiirtojen suhteen.

Kannan lompakossani elinsiirtoluovutustestamenttia. Jos Yksityis-Husin kaltainen toiminta saa jalansijaa, testamentin teksti on syytä muuttaa seuraavaan muotoon: "Toivomukseni on, että elimiäni ja kudoksiani käytetään

kuolemani jälkeen vain julkisessa terveydenhuollossa."

Harry eduskuntaan!

Olen toiminut pitkään keskeisissä sosiaali- ja terveydenhuollon luottamustehtävissä. Minut tunnetaan julkisen terveydenhuollon vankkumattomana puolustajana. Olen Husin hallituksessa puolustanut Tammisaaren synnytyksiä, vastustanut Tammiharjun psykiatrian alasajoa, vastustanut Yksityis-HYKSin perustamista ja  monin eri tavoin puolustanut kansalaisten tasa-arvoista terveydenhuoltoa.

 Raaseporin kaupunginhallituksen jäsenenä olen puolustanut kuntalaisten palveluja ja tasa-arvoista kohtelua. Lähipalvelut onkin turvattava, on sitten kysymysterveysasemista, vanhustenhuollosta tai lähikouluista. Olen
ajanut vuokralla asuvien asiaa liikemiesten etujen sijaan. Kaava-asioissa olen puolustanut maisemallisia ja  ekologisia arvoja tehokkuuden ja taloudellisten hyötyjen sijaan.

Työssäni vammaispalvelujen johtavana sosiaalityöntekijänä kohtaan päivittäin vammaistenihmisten arjen. Olen aktiivisesti vienyt eteenpäin parannuksia vammaistenpalveluihin ja osallisuuden parantamiseen. Vastustan julkisten palvelujen yksityistämistä, kilpailuttamista ja tilaaja-tuottajamallia. Valtion tuottavuusohjelma on lähinnä tuottanut kärsimyksiäkansalaisille ja valtion työntekijöille.

Hoiva-alan pienipalkkaiset työntekijät ovat todellisia työn sankareita. Hoitohenkilökunnanselkänahasta on jo otettu tarpeeksi irti, nyt on aika tehdä työn mitoituksetniin että henkilökunnalla on tarpeeksi aikaa vanhuksille ja potilaille.

Insändare i HBL 23.01.2011

HBL (16.01.2011) skrev om situationen i Esbo stad gällande handikappservicen. I artikeln kommer fram många frågor som är aktuella i de flesta andra kommuner.

Inom lagstiftningen har skett och sker förändringar. Som det framgår av artikeln ställer den nya handikappservicelagen större krav på kommunen. Samtidigt har resurserna inte ökat. Handikappservicelagen trädde i kraft 1.9.2009 men fortfarande saknas gemensamma direktiv för tillämpningen av lagen i synnerhet när det gäller personlig assistans. Det senaste löftet från ministeriet är att de kommer hösten 2011. Det har kommit få beslut från förvaltningsdomstolar och besluten är dessutom sinsemellan motstridiga. Den enskilda socialarbetaren som skall fatta beslut är i en svår situation då det fattas både tillämpningsdirektiv och prejudikat från Högsta förvaltningsdomstolen.

Som i artikeln framkom vill många personer inte fungera som arbetsgivare. Min erfarenhet är att åtta av tio inte vill ta ansvar över arbetsgivarfunktionerna som är krävande och tunga att sköta. I en situation då det inte finns tillräckligt med personalresurser inom handikappservice är det svårt för kommunen att själv ordna assistansservicen för personer med gravt handikapp. För att det skall lyckas bör kommunen satsa på nya resurser. Kommunsammanslagningarna och nya samarbetsområden inom social och hälsovård har medfört nya stukturer och ett försämrats arbetsklimat som har gjort att socialarbetare har sökt sig bort. Inom handikappservice är kundkontakterna långvariga t.o.m livslånga och långa bestående kundförhållanden är till fördel för båda parterna.

En ytterligare aspekt inom Svensk- Finland är språkfrågan. Många tvåspråkiga kommuner har genom kommunsammanslagningar fått finsk majoritet. Som en följd av det har svensk service försämrats då majoritetsspråket blivit finska. Det finns ett behov av tvåspråkiga personal inom handikappservice men det råder nu brist på personal som pratar svenska. Lönenivån är låg och det finns brist på grundutbildning för personal inom handikappservice. Personliga assistenter har först helt nyligen fått kollektivavtal och tillämpningen av den tar sin tid.

Handikappservice är inom kommunerna en ganska liten sektorn och får därför lite utrymme inom media och på det politiska fältet. Förändringsprocesserna inom handikappservice har genomförts dåligt. Det minsta kunderna och socialarbetarna kan kräva är att förändringarna koordineras, ges resurser och att en hållbar tidtabell görs upp för de olika åtgärderna.

Harry Yltävä

ledande socialarbetare inom handikappservice

Raseborg